Tanskalainen jättiaineisto: kakkostyypin diabetesta sairastavilla syöpä on yleisempää, ero on kasvanut

Tekoälyavusteinen artikkeli, toimituksen hyväksymä.

Kakkostyypin diabetesta sairastavilla on Tanskassa todettu syöpää useammin kuin muilla aikuisilla, ja ero on viime vuosina kasvanut. Ero ei kuitenkaan kerro, että diabetes itsessään aiheuttaisi syövän. Kyse on koko aikuisväestön rekisteriseurannasta, joka esiteltiin Euroopan diabetesjärjestön EASD:n vuosikokouksessa Milanossa syyskuun lopussa ja lokakuun alussa 2026. Tutkimusta johti Tinne Laurberg Steno Diabetes Center Aarhusista ja Aarhusin yliopistosairaalasta.

Aineisto kattaa käytännössä kaikki Tanskassa asuneet vähintään 18-vuotiaat vuosina 1996–2022. Ihminen luokiteltiin diabetesta sairastamattomaksi, kunnes hän sai kakkostyypin diabeteksen diagnoosin. Seuranta päättyi ensimmäiseen syöpään, muuttoon, kuolemaan tai vuoden 2022 loppuun. 27 vuodessa todettiin 75 540 ensimmäistä syöpää diabetesta sairastavilla ja 635 323 syöpää muilla.

Ikävakioidussa vertailussa syövän ilmaantuvuus oli vuosina 2010–2022 miehillä 12 prosenttia ja naisilla 22 prosenttia suurempi kuin diabetesta sairastamattomilla. Vuosina 1996–2009 vastaavat erot olivat 9 ja 15 prosenttia. Lihavuuteen väestötasolla liitettyjen syöpien ero oli suurempi: myöhemmällä jaksolla 45 prosenttia miehillä ja 30 prosenttia naisilla, aiemmin 34 ja 23 prosenttia.

Yleisissä syövissä erot olivat maltillisempia mutta samaan suuntaan. Vaihdevuosien jälkeinen rintasyöpä oli naisilla 8 prosenttia yleisempää. Paksu- ja peräsuolisyöpä oli miehillä 17 ja naisilla 14 prosenttia yleisempää. Keuhkosyöpä oli miehillä 23 ja naisilla 25 prosenttia yleisempää. Naisilla keuhkosyövän suunta oli kääntynyt: aiemmalla jaksolla ilmaantuvuus oli diabetesta sairastavilla 12 prosenttia pienempi. Eturauhassyöpä oli sen sijaan miehillä 19 prosenttia harvinaisempi.

Tutkijat korostavat, että työ kuvaa eroja eikä selitä niitä. Painoa, tupakointia, alkoholia ja liikuntaa ei voitu erottaa toisistaan, joten elintapojen osuutta ei tiedetä. Se, että syöpä luokitellaan lihavuuteen liittyväksi, tarkoittaa vain tunnettua väestötason yhteyttä, ei sitä, että lihavuus selittäisi juuri nämä erot. Pitkään koholla oleva verensokeri, insuliini, insuliiniresistenssi ja tulehdus ovat mahdollisia biologisia reittejä, mutta tämä aineisto ei testaa niitä.

Laurberg toivoo, että syövän ehkäisy ja varhainen toteaminen otettaisiin vakavammin osaksi diabeteksen pitkäaikaishoitoa, kun sydän- ja munuaissairauksien ennuste on parantunut. Tanskassa ja muissa vauraissa maissa syövästä on viime vuosikymmenenä tullut johtava kuolinsyy kakkostyypin diabetesta sairastavilla. Käytännön viesti koskee jo olemassa olevia seulontoja, ei uutta erillistä ohjelmaa: rinta- ja suolistosyövän seulontaan osallistuminen on tutkijoiden mukaan erityisen tärkeää.

Suomalaisen arjen kannalta tulos on kiinnostava, koska kakkostyypin diabetes ja lihavuus ovat yleisiä ja seulontaohjelmat ovat jo käytössä. Tanskalaista prosenttilukua ei kuitenkaan voi siirtää sellaisenaan Suomeen. Aineisto on konferenssiesitys, ei vielä vertaisarvioitu kokonaisartikkeli, joten luvut voivat tarkentua. Yhteys on aiemmistakin tutkimuksista tuttu, mutta syy-seuraus jää edelleen avoimeksi.