Päijänteen tummimpia soita vasta etsitään – Pihtiputaan lista ei vielä kirkasta Helsingin vettä

Tekoälyavusteinen artikkeli, toimituksen hyväksymä.

Keski-Suomessa ei ole vielä osoitettu, mitkä suot tummentavat Päijännettä. Hiilipörssi Oy kartoittaa ojitetuista soista niitä, joiden ennallistaminen parantaisi yhtiön laskelman mukaan eniten alapuolisten vesien tilaa. Ensimmäinen, alustava lista koskee Pihtipudasta. Päijänteen kuormittajia vasta aletaan seuloa, ja niiden tulokset on luvattu myöhemmin.

Yle uutisoi 1. marraskuuta 2026, että kartoitus etenee Päijänteelle ja että ennallistaminen kirkastaisi helsinkiläisten juomavettä. Otsikko menee hankkeen vaihetta pidemmälle. Hiilipörssin tiedote on päivätty 27. lokakuuta 2026. Siinä vesistöasiantuntija, filosofian tohtori Jaakko Junikka sanoo, että Päijännettä eniten tummentavat ojitetut suot selvitetään seuraavaksi ja tulokset julkistetaan vielä loppuvuoden aikana. Laskentamenetelmän kuvaus ja koko aineisto luvataan vasta hankkeen edetessä.

Pihtiputaalla alustavasti suurimmaksi kuormittajaksi on nimetty Häyhtiönjärvi sekä siihen liittyvät Honkaneva ja Häyhtiönneva. Ne ovat vanhaa, suoksi kuivatettua järveä, ja vedet päätyvät Alvajärveen ja edelleen Kolimalle. Toiseksi pahimmaksi on mainittu Muurasjärveen laskeva Lahnalammen alue. Laskelmissa on käytetty fosforia, typpeä ja kiintoainetta sekä Suomen ympäristökeskuksen Vemala-aineiston pidättymistietoja. Koska menetelmää ei ole vielä julkaistu, lukujen tarkkuutta tai vertailukelpoisuutta ei voi arvioida ulkopuolelta.

Hanke on nimeltään Keski-Suomen vesienhoidon hanke ja kestää vuodet 2026–2028. Budjetti on 112 000 euroa, josta ympäristöministeriö on avustanut 56 000 eurolla. Ohjelmassa kartoitetaan Pihtiputaan ja Päijänteen kannalta olennaisimmat ojitetut suot ja kosteikot, julkaistaan avoin lista ja ennallistetaan kaksi kohdetta. Hiilipörssi myy ennallistamista ja maksaa maanomistajalle korvausta. Puuston myyntitulo jää omistajalle. Tavoite innostaa maanomistajia on ymmärrettävä, mutta se on myös liiketoimintaa, ei riippumaton vesistöseuranta.

Junikka on kertonut Ylelle, että tummumisen rinnalla kulkevat raskasmetallit, jotka päätyvät kaloihin ja ihmisiin, ja että pääkaupunkiseudun juomaveden puhdistuskustannukset ovat nousseet Päijänteen tummuessa. Näitä väitteitä ei ole näissä lähteissä sidottu mitattuun pitoisuuteen tai vesilaitoksen kustannuslukuun. Hänen arvionsa, että vesi kannattaisi puhdistaa alkulähteillä eikä laitoksella, on talouspohdinta, ei osoitettu säästö.

Taustalla on silti vankempaa tutkimusta kuin yhden yrityshankkeen lista. Mika Niemisen ja kollegoiden katsaus Metsätieteen aikakauskirjassa toukokuussa 2020 kertoo, että ojituksen vaikutusta pidettiin aiemmin 10–30 vuoden mittaisena. Uudempi näyttö viittaa siihen, että ojitetut suot voivat jäädä pysyvästi suuremmiksi typen ja fosforin lähteiksi kuin luonnontilaiset, ja että erityisesti hiili- ja typpikuormat voivat yhä kasvaa. Kuormitusarvioissa on kuitenkin suurta hajontaa sen mukaan, millä menetelmällä ne lasketaan. Katsaus ei nimeä Päijänteen yksittäisiä soita eikä mittaa ennallistamisen vaikutusta juomaveteen.

Ennallistettu suo voi sitoa humusta, kiintoainetta ja ravinteita, mutta yhden suon osuus Päijänteen väristä riippuu valuma-alueen koosta, muusta maankäytöstä ja siitä, miten aineet pidättyvät matkan varrella. Sitä Hiilipörssin Päijänne-kartoitus vasta aikoo arvioida. Ennen tuloksia ja avointa menetelmää ei voi sanoa, mitkä suot tummentavat järveä tai paljonko kahden suon ennallistaminen muuttaisi Helsinkiin johdettavaa vettä.