Narsistiset piirteet hajottavat yhteisen aivovasteen, kun toinen menettää kasvonsa

Tekoälyavusteinen artikkeli, toimituksen hyväksymä.

Paljon mahtailevia narsistisia piirteitä omaavien ihmisten aivot eivät reagoi toisen kasvojen menetykseen yhtä samankaltaisesti keskenään kuin vähän näitä piirteitä omaavien. Ero näkyi alueilla, jotka on liitetty sosiaalisen tilanteen tulkintaan ja kognitiiviseen empatiaan eli toisen ajatusten ja tunteiden ymmärtämiseen. Kyse ei ole osoituksesta siitä, että narsistisia piirteitä omaava ei tuntisi mitään.

Aalto-yliopiston tiedotteen mukaan tutkimus julkaistiin Cerebral Cortex -lehdessä 27. lokakuuta 2026. Artikkelin otsikko on Reduced social brain coupling to others’ face threats in narcissism. Väitöskirjatutkija Matias Piispanen ja vieraileva professori Juha Salmi olivat keskeisiä tekijöitä. Mukana oli tutkijoita myös Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun yliopistoista. Hanke kulkee nimellä Narsismin kasvot.

Lähes tuhat ihmistä vastasi ensin verkkokyselyyn, jossa narsistisia piirteitä mitattiin NPI-13-asteikolla. Magneettikuvaukseen kutsuttiin jakauman ääripäitä: paljon ja vähän mahtailevia piirteitä saaneita. Liiallisen pään liikkeen vuoksi osa jäi pois, ja lopullinen aineisto oli 58 ihmistä, 28 paljon ja 30 vähän piirteitä saanutta.

Kuvauksen aikana osallistujat katsoivat videoita, joissa näyttelijä kertoi henkilökohtaisia tarinoita nuoruuden ja aikuisuuden ulossulkemisesta tai ihailusta. Sen jälkeen toinen henkilö antoi palautetta, joka uhkasi kertojan kasvoja: ihailua saatettiin kyseenalaistaa tai ulossulkeminen esittää kertojan omana syynä. Osallistujia ei käsketty eläytymään. Tutkijat halusivat nähdä spontaanin seurannan, ei tehtävässä tuotettua myötätuntoa.

Menetelmä oli koehenkilöiden välinen korrelaatio. Se ei kerro, aktivoituiko jokin alue voimakkaasti, vaan sitä, kulkiko ryhmän aivotoiminta samassa tahdissa videon edetessä. Paljon narsistisia piirteitä omaavilla tahdissa pysyminen oli heikompaa dorsolateraalisessa etuotsalohkossa ja takaisessa pihtipoimussa juuri kasvoja uhkaavan palautteen aikana. Affektiiviseen empatiaan liitetyssä etusaarekkeessa ero oli samansuuntainen mutta ei säilynyt tilastollisessa korjauksessa. Sama ryhmä raportoi kyselyssä myös vähemmän empaattista huolta ja näkökulmanottoa.

Piispanen muistuttaa Aallon tiedotteessa, että narsistisia piirteitä on kaikilla enemmän tai vähemmän. Hänen mukaansa paljon piirteitä omaavat voivat virittäytyä vuorovaikutukseen eri tavoin, kiinnittää huomiota eri asioihin tai tulkita tilannetta toisin. Se voi hänen arvionsa mukaan vaikeuttaa tukevaa yhteyttä ja lisätä väärinymmärryksiä. Tämä on tulkintaa, ei suora mittaustulos.

Suomalaisessa arjessa tulos koskee ennemmin työpaikan palautetta, kaveriporukkaa ja perheen noloja hetkiä kuin narsistisen persoonallisuushäiriön diagnoosia. Tutkimus vertasi kyselyn ääripäitä, ei potilaita. Otos on pieni, tilanne oli näytelty video eikä oikea keskustelu, eikä menetelmä kerro, samaistuiko joku palautteen antajaan vai jättikö tilanteen huomiotta. Aivot eivät myöskään olleet hiljaa: ne vain eivät liikkuneet ryhmän sisällä yhtä yhtenäisesti. Seuraavassa hankkeen artikkelissa tutkijat aikovat tarkastella kasvonilmeitä, kuten hymyyn liittyviä lihaksia.